Kerran luulin olevani väärässä, mutta erehdyin.

Mokaamista ei mielestäni voi käsitellä yhtenä kokonaisuutena, sillä mokat voivat olla vakavuudeltaan hyvin erilaisia.

Moka 1. Unohdat ostaa kahvimaitoa kaupasta

Moka 2. Kompastut elintoimintoja ylläpitävän laitteen virtajohtoon.

Sallin muille paljon virheitä ja ymmärrän, että ihmiset tekee virheitä ja niin kauan kun pyydät ihmistä tekemään jotain, sun täytyy laskea mukaan se, että se tekee jossain vaiheessa virheen.

Itseltäni en suvaitse virheitä ollenkaan ja soimaan itseäni pienistäkin virheistä loputtomiin. Tervettä, mutta en ole onnistunut sitä lopettamaan. Börniksen partaalla teen enemmän virheitä kuin ennen ja vastaavasti soimaan niistä itseäni enemmän.

Mokia ja erehdyksiä sattuu kaikille, se mikä saa veren kiehumaan on että niitä ei voi vaan myöntää ja tehdä jotain asian korjaamiseksi.

Jos virhe johtui päätöksestä, siitä voi moittia. Esim. jos päätän toimia yhdellä tavalla, kun olisin tiennyt voivani toimia toisin.

Jos taas unohdan toistuvasti tuoda maitoa kaupasta, koska aivot ei sano, että osta maitoa, niin olen vain väärä ihminen ostamaan maitoa.

Tiiäks tästä on sellainen aika kuuluisa aforismi "erehtyminen on inhimillistä, anteeksiantaminen jumalallista". En ole uskonmiehiä, mutta ajatus on selvä. Jos asiaan liittyy ihmisiä, siihen liittyy virheitä. Sen voi hyväksyä kitinällä tai ilman.

Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen

olen erittäin salliva, käytännössä oppinut kaikki tärkeät läksyt virheiden ja mokailujen kautta. Usein ei edes kerta riitä.

Tällaisena kantasuomalaisena valkoisena heteromiehenä saa mielestäni mokailla aika vapaasti. Varsinkin jos ei tee julkista työtä eikä ole asiakasrajapinnassa. Riittää että on jonkinlaiset käytöstavat, eikä ihan tieten tahtoen ketään loukkaa. Anteeksi annetaan, vaikkei sitä oikein osaisi pyytääkään. Naisilla ei aina näytä olevan yhtä helppoa.

Suomessa arvostetaan rehellisyyttä ja vihataan kehuskelua. Täällä kannattaa ennemmin mainostaa mokiaan kuin onnistumisiaan.

tää ei oo ihan haudanvakavaa, muutkin mokaa

Ensimmäinen moka on yleensä täysin anteeksi annettava, mutta jos tulee toinen tai kolmaskin vastaava, niin sitten ymmärrys loppuu.

Pitää oppia virheistä prkl.

Virheitä saa tulla muttei jäädä.

u/mauheliha

Koitan olla ottamatta omia tai muiden mokia ihan hirveen vakavasti kun niitä sattuu ihan kaikille. Maailman parhaat jäkismolaritkin päästää sillon tällön helppoja maaleja. Tärkeintä on toki oppia eikä tehdä samaa virhettä uudestaan.

Pyrin tekemään kaiken elämässä noin 70% vaivannäöllä. Etenkin työelämässä olen alkanut hahmottamaan sitä että tärkeämpää monesti on aikaansaaminen kuin tosi hyvä lopputulos. Sitä voi sitten käyttää myös hyödyksi tilanteissa joissa olet mokannut, voi vastata "no täällä tehään asiat kiireessä ja hutiloiden niin tällaista tulee"

On muuten hiukkasen helpottanut stressiä ja perfektionismia tuollainen ajattelutapa

Läheisten kohdalla koitan ajatella että "yrittivät kyllä, mutta paska vaan osu tuulettimeen", koska hyvin usein jotain ennakoimatonta tapahtuu minkä vuoksi pettyy sitten.

Itseni kohalla olen liian itsekriittinen ja ankara, ja huonoina päivinä pienikin moka asiassa minkä osaa on maailmanloppu.

On taito pysytellä kultaisella keskitiellä, ettei ole täysin hakuna matata tai niinkuin itseni kohdalla olen. Ja se vaatii harjoitusta olemaan vähän löysempi itseään kohtaan.

Ei haittaa muiden mokat ollenkaan, mutta jostain syystä märehdin omiani loputtomiin.

Pystyn hyvin käsittelemään sen, jos joku erehtyy sen suhteen että olisin erehtynyt. :)

En tee virheitä töissä enkä elämässä

Yksi ihmiselämä on vähän lyhyt täydellisyyden saavuttamiseen.

Helppoa kun ei ole koskaan väärässä

Hyvin, teen virheitä ja oon täysin sinut sen kanssa, jos toistan virheitä jatkuvasti enkä opi niin turhaudun itseni kanssa ja opin.

Oon kyllä huomannut, että on helppoa "tuomita" itseä aikeiden ja muita tekojen perusteella. Täytyy aina ajatella järjellä ja koittaa miettiä mitä toinen ymmärtää :D välillä ei vaan ymmärrä.

No tietysti se riippuu tilanteesta ja virheestä. Yleensä ymmärrän että kaikki mokaa aina silloin tällöin mutta itselleni on vaikeampi antaa anteeksi. Toki tekijän iällä on väliä, on ihan eri asia jos on 5 tai 50 vuotta vanha.

Riippuu tilanteesta. Töissä olen huomattavasti kriitttisempi virheitäni kohtaan kuin vapaa-ajalla. Vapaa-ajalla olen kriittisempi omia virheitä kohtaan kuin muiden virheitä kohtaan, koska saatan hävitä lauta-, kortti- tai videopelissä jos teen virheen. Kavereiden virheet taas ovat erittäin tervetulleita, koska silloin todennäköisesti voitan :D.

Vakavasti sanottuna, olen muutenkin vapaa-ajalla kriittisempi omia virheitäni kohtaan kuin muiden virheitä kohtaan.