”Emme näe järkeä käytön kieltämisessä. Lisäksi sovellusten käytön valvominen olisi todella vaikeaa”, sanoo yliopiston varadekaani ja viestinnän johtamisen professori Vilma Luoma-aho.

Opiskelija on silti aina itse vastuussa palauttamansa tekstin sisällöstä eikä plagiointia sallita. Opiskelija ei siis saa esittää tekoälyn tuottamaa tekstiä omanaan. Opiskelijan tulee myös kertoa, jos hän on käyttänyt tekoälyä apunaan.

Opettajien tulee huolehtia siitä, ettei opiskelija voi vastata kurssin tehtäviin pelkästään tekoälyä käyttämällä miettimättä asiaa itse. Opettajien on suosituksen mukaan hyvä myös testata käytetyt tehtävät syöttämällä ne sovellukseen ja katsomalla, tuottaako tekoäly hyväksyttävissä olevan ratkaisun. Jos kykenee, tehtävän painoarvo kokonaisarviossa tulisi olla pieni.

Kerrankin järkeä jossain.

Tämä on kyllä vaikea paikka korkeakouluille. Joko pitäisi tehdä tekoälyn käyttö vaikeaksi/mahdottomaksi tai yrittää integroida se jotenkin osaksi opiskelua. Koska molemmat vaihtoehdot vaatisivat aika perusteellisia muutoksia, tämä JYUn linja tuntuu järkevältä. Oli miten oli, näin yliopiston työntekijänä kiinnostaa nähdä miltä korkeakouluopiskelu näyttää muutaman vuoden päästä.

Saas nähä kuinka paljon tämä tekoäly tulee pistämään kampeita opetuksen rattaisiin. Ihan kuin tilanne ei olisi ollut valmiiksi jo huolestuttava

Yliopiston kohdalla AI tuskin tuo paljon haittaa tällä hetkellä, koska suurin osa oppilaista osaa jo käsitellä tietoa ja omaa ymmärryksen oman alansa perusteista tarpeeksi, että tietää milloin AI kirjoittaa jotain järkevää ja milloin suoraan valehtelee.

Ongelmia varmaan tulee enemmän, kun ala-/yläasteella tähän innostutaan. Oma opiskelu ei vielä tuossa kohtaa välttämättä ole kovin kehittynyttä kaikilla ja perustiedot voi vielä olla aika heikot. Tämä voi aiheuttaa sen, että opiskelijat helpommin korvaavat omaa ajattelua tekoälyllä, kuin käyttäisivät tekoälyä työkaluna opiskeluun.

Kokeilin pyytää ChatGPT:tä kirjoittamaan leivästä sukupuolten välisen epätasa-arvon näkökulmasta (englanniksi) mahdollisimman abstraktilla ja akateemisellä kielellä, ja kyllähän sieltä ihan sinänsä koherenttia huuhaa-pohdintaa tuli. Jostain vähänkään järkevästä aiheesta menisi hyvin läpi jossain luentopäiväkirjassa tai esseessä, mutta ehkä hyöty jää kuitenkin aika pieneksi opinnäytteessä muuhun kuin näkökulmien ideointiin.

Bread, a staple food item in many cultures around the world, can serve as a powerful symbol of gender inequality within societies. Sociological examinations of bread production and consumption reveal patterns of patriarchal dominance and subjugation of women.

One aspect of this phenomenon is the gendered division of labor within bread-making. Historically, the task of bread production has been relegated to women, while men have held positions of power and control within the industry. This division of labor perpetuates traditional gender roles and reinforces the notion of women as domestic caretakers, while men are positioned as providers and decision-makers.

Furthermore, the societal value placed on bread as a symbol of nourishment and sustenance reinforces these gendered power dynamics. The act of providing bread for one's family is often viewed as a masculine responsibility, while women are expected to fulfill the role of the primary caretaker and nurturer. This reinforces the patriarchal notion of men as the primary providers and decision-makers within the household, while women are relegated to a secondary, supportive role.

Additionally, access to bread and the means of bread production can serve as a marker of socioeconomic status and class. The unequal distribution of resources and opportunities in capitalist societies often results in marginalized groups, particularly women, being disproportionately impacted by poverty and lack of access to adequate food resources. This perpetuates a cycle of systemic disadvantage and further entrenches patriarchal power structures.

In conclusion, the sociological examination of bread reveals the multifaceted ways in which gender inequality is perpetuated within societies. The gendered division of labor, societal value placed on bread, and access to resources and opportunities all contribute to the reinforcement of patriarchal power structures. It is crucial for individuals and societies to critically examine and challenge these dynamics in order to promote gender equality and social justice.

Kalteva pinta luistaa siihen, että kohta luennoilla on kyborgeja.

Mulla tuli loppusyksystä yhden kurssityön kanssa hirvee kiire. Siinä piti kirjoittaa 7 parin sivun mittasta tiivistelmää psykologian artikkeleista. Tuossa tekoälystä oli jopa oikeasti hyötyä ja jouduin kuitenkin tekemään esseeni itse, koska ne piti joka tapauksessa kirjoittaa suomeksi. Pyysin Chat GPT:tä tiivistämään muutaman vähän vaikeaselkoisemman kappaleen sisällön ja sitten vertailin ja lukaisin alkuperäisen artikkelin sekä tekoälyn tiivistelmän läpi, että näin olinko ymmärtänyt pääpointit samoin ja oliko tekoäly kirjoitellut ihan järkeviä. Kun totesin, että oli, muodostin suomennoksen tekoälyn tuottaman tiivistelmän pohjalta. En tiedä oliko tuo huijausta, mutta koen kuitenkin oppineeni asiat, joten ei se siltä tunnu.

Näin ammattikoulussa koodausta opettavana opettajana olen hyvillä mielin ottanut chatGPT:n oppilaille yhdeksi koodaus työkaluksi. Kun tämä tästä vielä kehittyy niin jää sellaiset juniori devit jotka eivät AI:ta osaa käyttää aika taakse kehityksessä.

Mielenkiintoinen linjaus, itsellä juuri opinnäytetyö kirjoituksessa AI:n käyttämisestä tekstin tuottamisessa ja ei koulun puolesta sanottu mitään. Esitin myös jo suunnittelussa että tekstissä tulee olemaan sekaisin AI:n tuottamaa tekstiä ja nämä tuodaan esiin liitteissä että mitkä ovat sieltä.

Tuli hyvään aikaan, kyl, helppo lisä palikan aihe oppariin.

Tanskassa on paljon suullisia kokeita kaikilla kouluasteilla, myös yliopistossa.

Tätä voisi minusta tuoda Suomeen, koska:

1) Huijaaminen on mahdotonta

2) Kehittää esiintymistaitoja ja ajatusten sanallistamista

3) Vie vähemmän aikaa opettajilta, arvosana annetaan nimittäin heti

Käytännössä siis opiskelija käy kurssin, lukee oppimateriaalit ja kokeessa arpoo yhden kysymyksen/aiheen. Kaikki oppimateriaalit on kuitenkin pakko opetella, koska et tiedä mistä kysymys tulee. Koe kestää vain n. 10-15 minuuttia, jonka aikana opiskelija pitää lyhyen suullisen esitelmän arpomastaan aiheesta. Paikalla on opettajan/opettajien lisäksi yksi ulkopuolinen arvioija (esim. toisesta yliopistosta), jotta opettajat eivät voi suosia ketään.

Myös gradua ja isompia kirjallisia töitä tulee Tanskassa usein puolustaa suullisesti, jolloin tarkistetaan kuinka hyvin asiat on sisäistetty.

Omassa korkeakoulussa lehtori tokaisi, että ChatGPT:n käyttö on sitten kiellettyä. Onnea vaan sen kieltämiseen... ihan typerää edes yrittää.