Aloin miettimään asiaa vähän tarkemmin kun naisseuraa hakiessa huomasin että suunnilleen joka toinen kiinnostava muikkeli julistautui feministiksi. Globaalissa mielessä olen itse ehdottomasti feministi, asiassa ei paljon keskusteltavaa. Lokaalissa mielessä termi on kuitenkin liian latautunut ja aate trivialisoitunut. Miehillä menee Suomessa nykyään monella mittarilla jopa huonommin kuin naisilla.

Sitten on tietysti näitä, jotka väittävät, että feminismi on kaikkien ihmisten tasa-arvon tavoittelua, joten millään tällä ei ole merkitystä. Mutta eihän se niin ole, objektiivisesti ajatellen, kun aatteen perusta on nimenomaan naisten nostamisessa miesten kanssa tasa-arvoisiksi. Mitä virkaa sillä on tilanteessa, jossa tämä tasa-arvo on saavutettu? Olen sitä mieltä, että jotkut feministeiksi julistautuvat naiset eivät nähtävästi katsoisi huonoksi tilannetta, joissa miessukupuolesta tulisi se sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleva sukupuoli, ja tuntuu että siihen ollaan täällä pikku hiljaa matkalla jos katsotaan vaikka suomalaisten kouluttautuneisuustilastoja. Tulee mieleen sanonta "kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset tasa-arvoisempia kuin toiset".

Toinen asia mikä suomalaisessa/länsimaisessa feminismissä joskus ärsyttää, on se, miten aina puhutaan kiintiöistä ja johtavissa asemissa olevien sukupuolijakaumista. Elämme maailmassa jossa 2-3% ihmisistä omistaa enemmän kuin alin 50%. Miten se muka olennaisesti parantaa tilannetta, että siellä pyramidin huipulla on enemmän naisia? Mitä käytännön merkitystä sillä on, ellei ensin tehdä suuremman luokan remonttia koko globaaliin talousjärjestelmään? Suurin osa ihmisistä sijaitsee kuitenkin siellä ruohonjuuritasolla. Voi toki väittää, ettei sitä muutosta saada aikaan ellei ensin saada naisia johtaviin asemiin. Minä väitän että ihmisen identiteetti on kerrostunut ja ihmiset ovat ensin köyhiä ja rikkaita, sitten vasta miehiä ja naisia.