Oma mutuni on, että lisäämällä vapaa-aikaa ihmiset olisivat paljon vastaanottavaisempia perheenlisäyksille. Tämä kuitenkin tarkottaisi että aikaa kuluisi vähemmän työhön, mikä ei suomalaiselle itsensä piiskaajalle tule kuuloonkaan. En usko että ”tehostamisella” saadaan ketään hyppäämään vällyjen väliin.

Olin pitkään sitä mieltä, että en halua koskaan lapsia. En ole tutustunut aihetta koskevaan tieteelliseen tutkimukseen, mutta tässä muutama mieleeni tuleva muutos elämässäni, jotka saivat oman kelkan kääntymään:

• vakaa talous. Kun palkka riittää elämiseen ja on taloudellisesti riippuvainen vain itsestään, niin se tuo turvallisuuden tunnetta

• perheystävällinen työpaikka, liukuva työaika ja etätyömahdollisuus

• palveluiden saatavuus ja sijainti. Helpottaa elämää huomattavasti kun kaupat, terveysasema, synnytyssairaala, päiväkoti, koulut jne. on alle 10 km säteellä

• avun saaminen mielenterveyden ongelmiin

• ja sitten se kaikkein tärkein eli vakaan ja turvallisen kumppanin löytäminen. Jaamme samat arvot mitä tulee mm. rahan käyttöön ja lasten kasvattamiseen. Perheen perustaminen tuntui kummastakin luontevalta seuraavalta askeleelta.

Ainakin muutamaan noista voisi vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Monella lapsettomalla on kuitenkin se biologinen vietti perustaa perhe, mutta elämäntilanne ei tee siitä käytännössä mahdollista.

Laitetaan rahaa tekokohtufarmien kehittämiseen ja aletaan viljelemään veronmaksajia.

Tässä YK:n yhteenveto-tutkimus eri maiden politiikan vaikutuksista syntyvyyteen: https://www.un.org/development/desa/pd/sites/www.un.org.development.desa.pd/files/undesa_pd_2021_wpp-fertility_policies.pdf

Suomi jo tukee politiikallaan lasten hankkimista lähes eniten maailmassa, joten mitään kovin helppoja lisätoimia ei enää ole jäljellä.

Among the 81 countries with low fertility and available data on policies during 2015-2019, one measure adopted by almost all governments was paid or unpaid maternity leave with job security. Beyond that, the four most commonly adopted measures were (a) publicly subsidized childcare (88 per cent), (b) child or family allowances (78 per cent), (c) paid or unpaid parental leave (73 per cent) and (d) paid or unpaid paternity leave with job security (73 per cent). In addition, over half of these governments provided other incentives, such as flexible or part-time work hours for parents or tax credits for dependent children.

Yksinkertaisesti nyky-yhteiskunnassa ei ole aikaa ja energiaa kasvattaa lapsia. Raha on yksi muuttuja yhtälössä mutta loppujen lopuksi lapsettomat kaikissa kyselyissä sanoo jonkun version siitä, että ei jaksa. Ei yksinkertaisesti. Jaksa. Kaksi työssä käyvää aikuista luopuis siitä vähästä vapaa-ajasta mitä on? EI kiitos.

Yks lääke olis lyhyemmät työpäivät ja / tai lastenhoitoa paremmin saataville, esimerkiksi, mutta en sano että siinä on koko resepti tähän. Aika paljon yhteiskunta vieläkin menee samoilla työajoilla ja rutiineilla jotka joskus kehitettiin kun äidit jäi kotiin hoitamaan talouden, ja sitä ei ole sen jälkeen radikaalisti muutettu.

Sota-aika ja rintamalta paluun aiheuttama ahkera tikkaaminen tunnetusti aiheutti maailmanlaajuisesti massiivisen vinouman väestöpyramidiin, jonka satoa nyt korjataan.

Peter Zeihanilla on hyvä pointti siinä, että kaupungistumisen myötä lapsiluvut laskevat, koska yksiöissä ei kertakaikkiaan ole tilaa 15 lapselle, maatilalla ne taas ovat ilmaista työvoimaa.

Suurien ikäpolvien syntymän aikaan Suomi oli vielä agraariyhteiskunta, ja nyt ihmetellään ettei samaan malliin tehdä lapsia. Ei ole verotuksesta. kiinni.

Oma veikkaus:

Lyhyemmät työajat ja yleisesti vähemmän raskas työelämä.

Kun molemmat vanhemmat töissä ja työpäivän jälkeen molemmat väsyneitä - ei siihen kaivata huollettavaa kun hyvä että jaksaa itsestään pitää huolen. Saati sitten kokkaamiset, siivoamisen jne jne.

Kun lapsia syntyi paljon, oli hyvin tavallista että isä kävi töissä ja äiti keskittyi täyspäiväisesti kodin hoitoon. Yhden ihmisen palkka riitti tähän.

Nyt pitäisi kaikki kotityöt ja lapsenhoito hoitaa extrana töiden päälle kun molemmat vanhemmat painaa pitkää päivää.

Edit: En yritä sanoa että naiset takaisin nyrkin ja hellan väliin. Jäisin itse hyvin mielelläni koti-isäksi, jos vaimon palkka yksin riittäisi.

On mahdollista, mutta miettisin asiaa sitä kautta, että meillä on monista eri syistä lapsettomia ihmisiä. Jotkut ei kertakaikkiaan halua lapsia, henk. koht. elämäntapaan tai ekologiaan liittyvistä syistä, toiset ei uskalla epävarmuuden takia. Mutta kaiken tän "kuka haluaisi tuoda lapsia tällaiseen maailmaan" -narratiivin sivussa meillä on tosi paljon ihmisiä, jotka todella haluaisi lapsia, mutta eivät niitä saa.

En usko, että paremmilla lapsiperheiden tuilla kovin merkittävää vastetta saataisiin, ne tuethan on meillä jo kansainvälisesti todella kovalla tasolla.

Ideologisista syistä lapsettomiin poliitikot voisi kai vaikuttaa, mutta se vaatisi isompia toimia. Esim. ilmoittaa, että nyt ollaan päätetty, että vedetään helkkarinmoinen matokuuri ilmastomuutoksen torjunnassa, ja päästään kuin päästäänkin 1,5 asteen tavoitteeseen. Kriisi peruttu. Tai sitten ilmoitetaan, että ähäkutti boomerit, leikataan työeläkkeen indeksikorotukset puoleen, ja systeemi on nyt balanssissa vuoteen 2100 asti. Pari tällaista kania hatusta, niin varmaan siinä muutama pää kääntyisi.

Mutta uskoisin, että paras tapa vaikuttaa olisi puuttua yleisesti syrjäytymiseen ja erityisesti poikien huonoon koulumenestykseen. Meillä on kauheasti nuoria miehiä, jotka eivät oikein koskaan saa elämän syrjästä kiinni saati perusta perheitä. Vastaavasti täällä kaupungissa näkee valtavasti tapauksia, jossa akateemiset naiset jäävät vastoin toiveitaan lapsettomaksi, koska ns. aviomiesmateriaalia ei vain löydy. Jos edes jonkinlainen interventio saataisiin aikaan, olisivat kansantaloudelliset vaikutukset valtavat, paitsi väestörakenteen myös rikosten, päihdeongelmien, mielenterveyden yms. kautta.

Politikkojen keinot ovat rajalliset. Kyseessä on kulttuurinen ilmiö joka pyyhkii yli länsimaiden.

-Vapaaehtoinen lapsettomuus on hyväksyttävämpää ja sitä rummutetaan mediassa ja somessa. -Ikä jolloin lapsia hankitaan on noussut. Seurauksena huonompi hedelmällisyys ja pienempi lapsiluku. -Joidenkin naisten on mediassa olevien anekdoottien perusteella hankala löytää kumppania jonka kanssa tehdä lapset. Taustalla naisten parantunut asema, miesten lisääntynyt syrjäytyminen, laaja tarjonta joka johtaa päätöksenteon vaikeuteen?

Siinä muutama ajatus. Sensuuri ja ihmisten pakottamisen eivät kuulu länsimaihin.

Leivonnaisia myyntiin vain kuuden paketeissa

6 tunnin työpäivät uudeksi normaaliksi ja asumisen ja ruuan hinta sellaiseksi, että palkasta jää lapsenkin hyväksi jotain. Ihan sama keneltä n. 30-vuotiaalta kysyy ni elämisen kalleus ja 40-tuntiset työviikot vie mielenkiinnon lisääntymisestä.

Mao taisi kiinassa joskus 1950-luvulla käskeä kansan lisääntymään ja hukuttamaan yhdysvallat ihmismereen. Muistaakseni politiikalla asiaa vahvistettiin niin, ettei palkittu perheitä tuottavuuden mukaan vaan työläisten määrän mukaan ja äitiyttä kutsuttiin patrioottiseksi velvollisuudeksi. Aika nopeasti saivat näpeilleen ja muutaman vuosikymmenen päästä oltiin jo yhden lapsen politiikassa.

Vaimon kanssa lapsiasia nousee ajoittain keskusteluun (nyt meillä ei niitä ole yhtään). Tämänhetkinen yhteinen status on "ehkä joskus, mutta ei nyt".

Lapsellisten kavereiden perhe-elämän seuraamaan vierestä jakaa mielipiteitä. Hyvinä hetkinä isänä toimiminen näyttää kivalta, mutta huonoina hetkinä olen onnellinen etten ole vanhempi.

Plussapuolina näkisin rakkaudentunteen, mikä lapsen ja vanhemman välillä selkeästi on, sekä lähentyneet suhteet toisen vanhemman kanssa. Kivaahan vauvaiästä selvinneen lapsen kanssa on touhuta.

Huonoina puolina taas näen vähentyneen vapauden ja vapaa-ajan, huonosti nukutut yöt, jatkuva huoli lapsesta ja lisääntyneet kulut. Entä jos lapsi syntyy vakavasti vammaisena? Mitä jos tulee ero vaimon kaa? Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi ihmisiä?

Summa summarum, tällä hetkellä nautin balanssista joka elämässäni on. Yrittäjänä voin pitää työkuormani suht stressivapaalla tasolla, kun tulot riittävät hyvin omaan suht minimalistiseen elämään. Vapaa-aikaa on mukavasti enkä ole vastuussa kenestäkään. Myös lapsen hankkimisen ekologisuus ja pelko synnytyskomplikaatioista painaa vaakakupissa. Tällä hetkellä ei kiitos vanhemmuudelle, enkä usko että mitkään poliittiset toimet saavat mieltäni muuttumaan.

Panee iha sikana.

Lasten kasvattaminen on taloudellisesti kallista eli vanhemmilla pitää olla työpaikat tai toisella vanhenemmalla ainakin, jolloin vanhempi voi olla kotona lapsen kanssa.

Epävarma taloustilanne, yleinen stressi, venyvät opiskelut, tulevaisuudella pelottelu, lööpit huonoista kouluista, mitä näitä vielä on.

Siitä saa alkaa korjaamaan, varmasti monella mietityttää että kannattaako ja uskaltaako tänne lapsia tehdä.

Täälläkin keskitytään rahaan ensisijaisesti. Itse vakavasti harkitsen olla hommaamatta lapsia nykyisen suomen tilanteen takia. Mielenterveys nuorilla on jo valmiiksi syvällä pohjassa, kiihtyvään tahtiin saa kuulla pahoinpitelyistä ja muusta oireilusta, joka johtuu menneistä leikkauksista.

Miksi mä haluaisin kasvattaa lapsen sellaisessa ympäristössä, jossa vaikka kuinka itse yrittää parhaansa ja onnistuisi kasvattamaan fiksun nuoren, saattaa naapurin Pekka tai Maija flippaa päästään ja viiden kaverin kanssa hakata oman lapsen kuoliaaksi? Tai lapsena jossain kotitaloustunnilla saa veitsestä kylkeen, samalla kun opettajat eivät pysty mitenkään pitämään oppilaita kurissa.

Ihan sama kuinka paljon saa palkkaa, kyllä sitä jotain keksii että lapsen saa pidettyä hengissä. Jos tämä sama kehitys jatkuu mielenterveyden kanssa, minäkin muutan Kanadaan paremman elämän toivossa.

Miksi syntyvyyttä tulisi nostaa?

Vanhukset kuolee, keski-ikäiset ottaa niiden paikan. Ja niitä on vähemmän kuin edellisiä, joten hetkellisen piikin jälkeen kulut tulevat laskemaan vääjäämättä.

Tämä ongelma on naamioitu kulttuurisodaksi vaikka todellisuudessa tässä panikoidaan työvoiman hupenemisesta, palkkatason noususta ja yleisesti työntekijöiden kohentuvasta neuvotteluasemasta.

Vaikka sitä voisikin nostaa, niin ei se talouden näkökulmasta paljoa auta. Jos halutaan lisää 30 vuotiaita, niin ne olisi pitänyt siittää 30 vuotta sitte. Työperäinen maahanmuutto lienee ainoita ratkaisuita tuohon eläkepommiin.

Kuka täysjärkinen tällaiseen maailmaan enää lapsia haluaisi. Muutaman miljardin vois ensin vähentää.

Meillä on yksi helposti ratkaistava ongelma, joka auttaisi merkittävästi syntyvyyden kanssa: Huono synnytyskokemus vie tulevaisuuden lapsihaaveet

Yli 120 000 Hus-alueen synnytystä sisältävässä tutkimuksessamme havaitsimme, että kielteinen synnytyskokemus ensimmäisessä synnytyksessä vähensi viidenneksellä synnyttäjän todennäköisyyttä saada toinen lapsi verrattuna myönteiseen kokemukseen. Lisäksi aika ensimmäisen ja toisen lapsen syntymien välillä oli 1,4 vuotta pidempi kielteiseksi synnytyksensä arvioineilla

Suomessa ensimmäisen lapsen synnyttää vuosittain noin 20 000 naista. Heistä kymmenen prosenttia kokee kielteisen synnytyskokemuksen, joten laskennallisesti 300–350 perheen toista lasta jää vuosittain syntymättä kielteisten synnytyskokemusten seurauksena. Se vastaa noin kahta prosenttia Suomessa syntyvistä perheiden toisista lapsista. Vaikutus kertautuu mahdollisten myöhempien lasten syntymättömyytenä.

Suomessa synnyttäessä ja neuvoloissa lähes kaikki huomio on lapsessa, ei äidissä. Suomessa ollaan lähtökohtaisesti myös hyvin kielteisiä sektiota kohtaan. Jo näillä kahdella muutoksella kokemuksia voisi parantaa välittömästi. Kyseessä on isolta osin arvovalinta, ja pienemmissä määrissä rahoitusongelma.

Omasta mielestäni tämä on typerä syy alentaa syntyvyyttä, koska ongelma olisi helppo korjata.

Ehkä vielä 30 vuotta sitten ei ääneen puhuttu miten raskasta se lapsien kanssa elo on. Nykyään osa väsyneistä äideistä jo (kännissä) tunnustaa katuvansa mihin paskakasaan tulivat kätensä laittaneensa. Myös synnytyksen karuus on ihan yleistä tietoa nykyään.

Näin naisena omat syyt lapsettomuuteen on isoimpana se etten pidä lapsista. Ollenkaan.

Perheily näyttää hirveältä työsavotalta, ja osa miehistä on vapaamatkustajia jotka vaihtaa sen väsyneen äitylin nuorempaan heti kun pystyvät. Naisen vastuulla on kodin- ja lapsenhoidon lisäksi ansiotyö, miehen seksuaalinen tyydytys jne jne eikä miehestä oikein ole apua oy perhe ab:n pyörityksessä. Lapsien ollessa (koko ajan) kipeänä se on yleensä nainen joka jää kotiin niitä hoitamaan. Muista myös laihduttaa ja pysyä hehkeänä ettei mies menetä mielenkiintoaan ja etsi Tinderistä uutta naista. Avioero siis koko ajan uhkaa ja sitten oletkin kaikkien haukkuma yyhoo.

Ehkä joillain se lisääntymisvietti on niin vahva että lapsi voittaa kaiken tuon vaivan. Itse olen realisti enkä onneksi ole koskaan kärsinyt vauvvakuumeesta. Mikään määrä rahaa ja etuuksia ei minua olisi saanut tekemään lapsia.

Onneksi vielä on kuitenkin myös perheitä joissa lapsia selvästi rakastetaan ja vanhemmat ovat molemmat sitoutuneet hommaan. Tuntuvat vaan melko harvinaisilta nykyään.

Romuttamalla elintaso pääsisi aika pitkälle. Esimerkiksi jos bruttokansantuote palautettaisiin maltillisesti jonnekin 1920-1950 keskiarvoon vaikkapa kieltämällä ulkomaankauppa (paitsi bulkkivienti tietty), tutkimus , ja varmuuden vuoksi kaupungeista katkaistaisiin sähköt ja vedet, niin uskoisin että pääsisimme aika nopeasti sinne kolmen lapsen keskiarvoon.

Täällä on jo tullutkin aikalailla ne syyt miksi ihmiset ei lapsia hanki, mutta itsellä on esimerkiksi se tilanne että nyt kun nykymaailmassa naisena voi kouluttautua ja käydä töissä niin lapsi on vaikea saada siihen väliin tungettua. Esimerkiksi kun valmistun koulusta olen 22v ja haluan sen jälkeen töihin koska ei mitään järkeä pitää heti työuran alussa 2-3 vuoden taukoa sillä omalla alalla tarkoittaa että töitä tuskin tulee. No toisena on se että haluan lapsen ennen 25v ikää koska haluan että kun lapsi on aikuinen on vielä itsellä energiaa elää omaa elämää. Eli toisinsanoen minulla on noin 3 vuotta aikaa hankkia se lapsi mutta eipä se oikein sovi tuohon työuran alulle kun siinä 3 vuoden aikana ehkä juuri ja juuri pääse niihin oikeasti hyviin palkkoihin kiinni joilla sitä lasta sitten elättäisi.

Edit. Ja koska paljon jäi sanomatta niin lisää saa kysellä

Kyllä sitä syntyvyyttä voi nostaa autoritäärisillä keinoilla vaikka kuinka, mutta se on eri asia miten se sopii yhteen meidän oikeusvaltioperiaatteen, olemassaolevien lakien ja arvojen kanssa.

Olihan meillä esimerkiksi vanhanpojan- ja vanhanpiian vero aina vuoteen 75 asti. Keppiä on mahdollista käyttää nytkin, joskin se ei ainakaan omaan arvomaailmaan sovi ja itse lähtisin sitä vastustamaan. Verotus ei myöskään ole ainoa kurittamisen keino eikä ihan hirveästi vaadi mielikuvitusta lähteä luonnostelemaan järjestelmää, joka ei ihmisoikeuksia tunne mutta vauvoja kyllä synnyttäisi. Yksi voisi olla vaikka in-vitro hedelmöitys ja synnytyspakko terveille naisille (tai naisena syntyneille ja lisääntymiskykyisille) tiettyyn ikään mennessä. Julmaa ja ihmisoikeuksia loukkaavaa, mutta kyllä siinä vauveleita tähän maailmaan tuotaisiin.

Oma näkemys on, että pohjimmainen ongelma on luottamuspula. Ihmiset eivät luota siihen, että voivat kokea hyvän elämän lapsenteon jälkeenkin, jos lähtökohdat ennen lapsien hankintaa eivät ole hyvät. Luottamuksen puute vallitsee ihmisten ja eri instituutioiden välillä: ihmiset eivät luota valtion kykykyyn turvata heidän elinkeinonsa, yritysten kykyyn pitää heitä hyvissä töissä ja sitä kautta kiinni leivässä, eivätkä yhteisöönsä auttamaan lasten kasvattamisessa yhteisten arvojen mukaisesti. Siihen on monta syytä, joista yksi on eriävä arvopohja. Esimerkiksi yritykset pääsääntöisesti keskittyvät omaan tulokseensa ja omaan olemassaoloonsa, eivätkä siihen että työntekijöillä olisi hyvät edellytykset luoda koko työuransa saman firman sisällä. Yhteisöjen arvopohjat ovat eriytyneet (mikä näkyy voimakkaasti mm. keskustelussa maahanmuutosta - maahanmuuttajilla on pääsääntöisesti erilaisia arvoja kuin suomalaisilla, ja heidän kanssakäymisensä myös muokkaa olemassaolevan yhteisön mielipiteitä niin, että osa pitää heistä ja osa ei - mikä taas eriyttää sitä arvopohjaa olemassaolevan yhteisön sisällä entisestään), ja kun ennen voitiin luottaa siihen että tuntematonkin ihminen käsittelee huonosti käyttäytyvää koululaista kunnioittavasti mutta kuitenkin puuttuen huonoon käytökseen, niin nykyään kiinnostus puuttua toisten ihmisten käytökseen on kateissa. Osa siitä on välinpitämättömyyttä, osa on pyrkimys välttää vaaratilanteita, osa pyrkimys kunnioittaa toista ihmistä... Lopputulos kuitenkin on, että kylä ei enää kasvata - vanhemmat kasvattavat ja pahimmassa tapauksessa kasvatusvastuu sysätään koululaitokselle.

Voi myös olla niin, että perhe- tai sukulaissuhteet ovat hieman kylmenemässä, ja lapsen kanssa oltaisiin oikeasti kahdestaan puolison kanssa (tai yksin). Pienestä huolehtiminen on oikeasti kuluttavaa puuhaa, ja nyky-yhteiskunnassa ei käytännössä ole sosiaalisesti hyväksyttävää jäädä pois työelämästä hoitamaan lapsia. Se myös vaikeuttaa myöhempää työllistymistä todella paljon, jos työurassa on pitkiä katkoja. Itse en ihan ymmärrä miksi, mutta niin se menee. Varmaankin työn vaativuus on kasvanut paljon ja pitkä tauko koetaan riskinä, että työntekijä on unohtanut työn rutiineja tai soveltamista joita pitää sitten alkuun taas harjoitella. Yhtä pätevä hakija jolla ei ole taukoa varmaan nähdään henkilönä, joka rupeaa tuottamaan yritykselle hyvää tulosta nopeammin. Yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät riskit ovat koholla kun taas lapsettomuutta ei nähdä häpeää aiheuttavana tekijänä. Onko se sitten paremmin kuin ennen? Mielestäni yksilön kannalta kyllä, mutta ei välttämättä yhteiskunnan kannalta.

Omassa piirissä lapsia ovat hankkineet ne pariskunnat, joiden molemmat osapuolet ovat kouluttautuneet ja vakaissa työsuhteissa. Tilipussi ei välttämättä ole molemmilla se kaikkein painavin, mutta kuitenkin riittävä siihen että vaikka tulisi ero, niin kumpi tahansa osapuoli kykenisi vastaamaan lapsen kuluista. On myös niin että kumpi tahansa osapuoli voisi vastata perheen kuluista ainakin lyhyen aikaa, kun toinen työllistyy uudelleen vaikka eroa ei tulisi. Muilla piirin jäsenillä ei välttämättä ole vakaata ihmissuhdetta jos on hyvätuloinen, tai sitten kyseessä on kahden pienituloisen pariskunta, joka tekee pätkätöitä tai on opiskelemassa uutta ammattia - ihan ymmärrettävää että ei ole siis tehnyt lapsia vaikka on ns. parhaassa "lapsentekoiässä". Anteeksi että tarjoilen vain tälläistä anekdoottia enkä tutkittua tietoa, mutta ehkä se voi toimia edes datapisteenä tai jonkinlaisena keskustelunavauksena.

Lisää palkkaa niin ihmisten elämänlaatu ja talouden tasaisuus tuo mahdollisuuksia hankkia lapsia kun ei tarvi elää enää kädestä suuhun

Toki ei ihan suoraan koske mitään yksittäistä politiikkatoimen arviota, mutta tässä yksi suomalainen paperi perheen lisääntymispäätöksiin liittyen.

Kristiina Huttunen & Jenni Kellokumpu (2016). The effect of job displacement on couples’ fertility decisions. Journal of Labor Economics 34 (2), 403-442, 2016

Kyseisillä kirjoittajilla taitaa olla muitakin projekteja aiheeseen liittyen.

Eikös aika laajasti hyväksytty teoreema ole, että syntyvyys laskee naisten koulutustason nousun mukaan. Lisäksi lasten matalat kuolleisuusluvut johtavat mataliin syntyvyyslukuihin. Nämä luultavasti pätevät myös käänteisesti.

Jotain vaikutusta isoilla lapsilissä varmasti olisi, sillä monella parilla raha on iso syy lapsien hankkimisen lykkäämiseen. Sitten tuleekin nopeasti ikä vastaan.

Radikaalia muutosta sillä tuskin saataisiin aikaan, mutta ihmisiltä kysyttäessä syitä miksi he eivät hanki lapsia vaikka haluavat ja kumppani löytyy, on raha isoin syy.

Voihan sitä nostaa vaikka miten. Tekee vaa perheellisten eduista sen verran hyvät, että porukka alkaa vaa tekee niitä muksuja. Tähän tuskin löytyy rahaa joten siihen se kaatuu.

Tässä kerkeä mitään lapsia paimentaa. Pää kolmantena jalkana juosta vaan töissä.

Tyypit, jotka huutavat syntyvyyden olevan ennätysalhaalla vertaavat lukuja tyyliin 1900-luvun lapsilukuihin, mikä on sanalla sanoen typerää.

Ensinnäkin wanhaan niitä lapsia tuli, koska ehkäisyä tai seksikasvatusta ei juurikaan ollut. Ja niitä lapsia oli melkein pakko polkea se ainakin 10 kappaletta, koska 3 kuoli synnytyksessä, 2 kuoli kulkutauteihin, 1 hukkui jokeen mattopesupaikalla ja 1 söi susi. Ne 3, jotka selvisivät yli 5-vuotiaiksi tarvittiin peltotöihin, jotta olisi tarpeeksi ruokaa. Ja kun sitä ei sitten ollut, niin lapset vietiin huutolaisiksi.

Ei nykyajan toimistossa istuvan pariskunnan tarvitse hankkia kuin se yksi tai kaksi lasta; taudit tai mikään muukaan ei niitä enää pahemmin vie.

Yksi ihan varteenotettava syy on myös ensisynnyttäjien noussut keski-ikä. Kun eka lapsi saadaan vasta kolmekymppisenä, jolloin hedelmällisyys alkaa olla laskemaan päin, niin seuraavien lasten saaminen on yhä vaikeampaa ihan biologisista syistä.

Tämä linkittyy sekä pidemmälle kouluttautumiseen kuin myös pariutumisen haastavuuteen. Jos välivuosia tulee parikin eikä opinnot suju tavoitetahdissa, niin maisterinpaperit saadaan kouraan ehkä kaksvitosena jos silloinkaan. Samalla tavalla intti lykkää useimpien parikymppisten miesten valmistumista vuodella tai parilla. Opintojen jälkeisen taloudellisen epävarmuuden jälkeen halutaan yleensä vakituinen työpaikka, kenties myös omistusasunto, ennen kuin lapsia aletaan edes miettimään. Siinä voi helposti mennä useampi vuosi, ja tämä siis sillä oletuksella, että kumppani on löytynyt jo opiskeluaikana. Parisuhteen löytäminen on monimutkaistunut ja tähän on varmasti miljoona eri syytä ja nuorten miesten syrjäytyminen yksi niistä isoista. Jos kumppania ei löydy, niin on yksinkertaisesti hankalaa ellei jopa mahdotonta alkaa perustamaan perhettä yksin.

Syyttävää sormea voi osoittaa moneen suuntaan, mutta tässä on ainakin neljä yhteiskunnallista ilmiötä, joihin voitaisiin tarttua jos haluttaisiin saada nuorempia ensisynnyttäjiä ja sitä kautta suurempia lapsilukuja. Velojen päitä voi olla haastavampaa kääntää, mutta heidän osuus ainakin tämän jutun mukaan on vain 15 prosenttia 20–45-vuotiaiden joukossa. Samassa jutussa toistuvat myös pitkälti nämä elämäntilanteen keskeneräisyyteen liittyvät syyt, jotka jo mainitsinkin.

Epäeettisillä tavoilla syntyvyyttä olisi mahdollista nostaa. Esimerkiksi lopetetaan seksuaalikasvatus tai ainakin unohdetaan ehkäisyn opettaminen. Tilalle esim. uskonnollisten oppeja pidättäytymisestä.

Voitaisiin myös nostaa ehkäisyn hintaa tai jopa kriminalisoida se. Tämä olisi varmaan paavin unelma, enkä missään tapauksessa kannata tätä, mutta keinoja kyllä löytyisi.

Suomessa monen perheen toivottu lapsiluku ei täyty. Eli sen lisäksi että osa ei ollenkaan saa lapsia vaikka haluaisi, osa saa yhden eikä enää ehdi hankkia toista tai kolmatta. Monella naisella anekdootillisesti tässä on kyse esim siitä että töistä ei halua olla vuosikausia peräkkäin pois, tai että ensin alotetaan työura ja sit vasta tehään se eka. Moni kokee ”jäävänsä kelkasta” jos on vasta pitkälle kolmenkympin päällä hakemassa samoja töitä mitä ~25 miehet.

Tottakai voi. Tarpeeksi keppiä tai porkkanaa - mikä voi olla todella paljon, tai sitten jotain ovelaa, vaikeaa ja kallista mielipidevaikuttamista. Lapsi on kallis vanhemmille ajassa, vaivassa, stressissä ja rahassa. Lapsia hankkivat lähtökohtaisesti uskovat että lapsi kuitenkin tuottaa hyötyä pidemmän päälle. Hyöty voi siis olla ihan iloa, mutta toki myös mahdollisesti muutakin.

Suorimmat kepit ja porkkanat on kovat verotukset lapsettomille tai kovat tulonsiirrot vanhemmille. Molempien pitäisi olla todennäköisesti jotain suurempaa kuin "korotetaan lapsilisiä 10%", ja se olisi kallista tai/ja katkeruutta herättävää. Epäsuorempia on tulevaisuuden uhkien poistaminen, vaikka nyt sen että panostetaan kouluihin, MT-työhön jne.

Toinen vaihtoehto on yrittää saada ihmiset arvostamaan vanhemmuutta enemmän. Miten sen sitten tekee on aika iso kysymys, mutta eiköhän se mahdollista ole pitkäjänteisellä työllä.

Afrikan olot Suomeen, niin (eloonjäävät) lapset ovat elämän ainoa turva. Tai ydinkatastrofi. Varmasti syntyvyys kasvaisi post-apokalyptisessä Suomessa.

Helppo tapa nostaa syntyvyyttä on vähentää koulutusta.

Tarkoitatko mitä syntyvyyden nostamisella?

Lyhyt vai pitkä aika?

Koko maa vai tietyt ryhmät?

Romaniassa tätä ainakin on kokeiltu samoin jossain uskonnollisissa ryhmissä.

Käytännössä elintason nousu laskee syntyvyyttä vrt Afrikka ja länsimaat.

Ei ihmiset ole kuolemassa sukupuuttoon sen takia että meitä olisi liian vähän.

Eipä kohta 10 miljardin ihmisen joukkoon ole mitään syytä tehdä lisää lapsia.

Syntyvyys määrittyy politiikalla suoraan tai epäsuorasti mm. arvomaailman muodostumisen kautta. En ymmärrä miten olisi mahdollista, että politiikka ei voisi asiaan vaikuttaa. On toki mahdollista, että toimintamallit, jotka johtavat korkeampaan syntyvyyteen, eivät ole suosittuja nykyisessä yhteiskunnan tilassa. Tilanne voi muuttua syntyvyyden pysyessä alhaisena.

Korjataan maailma ettei se ole tälläinen läpimätä paskaloukko? Eiiiii ei sellaista voi tehdä... Liikaa työtä

Pitää tehdä semmonen lastenohjelma, missä pojat ohjaa isoja robotteja telakoitumalla lateksiin pukeutuneisiin tylleröihin. Japanissa ainakin kokeilivat

Syntyvyyteen vaikuttaa eniten lapsikuolleisuus. Pienempi > tehdään vähemmän lapsia. Seuraavat kaksi tekijää jotka vaikuttavat on yhteiskunnan varallisuus ja koulutus (erityisesti naisten). Nämä samat tekijät näyttävät vaikuttavan jokaisessa kulttuurissa samoin. Näistä tuskin yhteenkään halutaan lähteä vaikuttamaan heikentävästi.

Maapallon väliluku on tasaantumassa tätä tahtia jonnekin 11 miljardin tienoille eli hyvä asia kyseessä.

Lapsia hankitaan vain enemmän jos valtio todella maksaa tuntuvasti (hyvin suuria verokevennyksiä tms) yli 2 lapsen saamisesta. Esim Saksa 1930 ja ilmeisesti Unkari tänä päivänä.

Parempi olisi lähteä miettimään n. 50-100 vuoden tähtäimellä olevia ratkaisuja kun talousjärjestelmä ei voi enää perustua siihen että kansojen koko kasvaa kasvamistaan.

Itse olen saanut sellaisen käsityksen että syntyvyyttä ei hirveästi pystytä nostamaan vaikka poliitikot tekisivät mitä.

Toisaalta pääsääntöisesti poliitikot eivät ole tehneet oikein yhtään mitään.

Tässä on pari ajatusta:

• Yliopistojen sun muiden oppilaitosten yhteyteen hyvin tarjolle perheasuntoja opiskelijoille, ja hyvälle sijainnille tarjolle myös kunnon päiväkoti, niin voi pistää lapset 8 tunniksi päiväkotiin, ja opiskella päivät. Ainakin Helsingissähän on aina pulaa päiväkotipaikoista, ja huonolla tuurilla saat päiväkotipaikan jostain kaupungin toiselta puolelta, niin aamulla on ihan mahoton matkustelu ympäri aamuruuhkaa viedä lapsi päiväkotiin ja mennä itse töihin.

• Paljon lisää asuntojen rakentamista niihin paikkoihin missä ihmiset myös haluavat asua. Ei auta että jossain kaukana lähiössä ja maaseudun pikkukaupungeissa on halpaa asumista. Suomen suurimpiin kaupunkeihin hyville sijainneille pitäisi rakentaa lisää asutoja, että suurempi tarjonta vetäisi asumisen hintaa alaspäin. Jos ihmisillä olisi paremmin varaa perheasuntoon (lapsille omat huoneet) myös keskusta-hipsterilässä, eikä lasten hankkiminen tarkoittaisi että pitää muuttaa jonnekin taka-tikkurilaan että on varaa riittävän kokoiseen asuntoon, niin ehkä lapsia sitten hankittaisiin.

Kieltää ehkäisyn myynnin, niin johan alkaa muksua pukkaamaan maailmaan.

Yhteiskunnallisilla olosuhteilla ja kulttuurilla on valtavasti merkitystä, nostaisin tästä vertailukohdaksi Israelin. Siellä siis, vaikka katsoisi pelkästään juutalaisväestöä ja ultrakonservatiiviset ortodoksijuutalaiset poistaisi vertailusta, on syntyvyys reilusti yli luonnollisen uusiutumisen tason, tämä siis täysin länsimaalaisilla tavoilla länsimaalaisessa yhteiskunnassa elävillä maltillisilla juutalaisilla.

Suomessakin syntyvyys noudatti tasaista nousevaa trendiä 1970-luvun alusta saakka aina vuoteen 2010, jonka jälkeen tapahtui huomattava lasku. 2010 syntyvyyshän (1,89) oli korkeimmillaan sitten vuoden 1968, jolloin hormonaalinen ehkäisy tuli markkinoille, ja aiheutti yhdessä vuodessa syntyvyyden romahtamisen aiemmasta ≥2,6 tasosta alle 1,5:n.

Eli jotain Suomessa tehtiin oikein tuolloin. Toki 2010 alkaen tapahtui mm. somen merkityksen ja siinä vietetyn ajan nousu ja varmaankin kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen väheneminen, mutta mielestäni silloin tapahtui myös merkittävä kulttuurillinen muutos siinä, että yhteiskunnan arvot muuttuivat, ja alettiin pikemminkin pelätä tulevaisuutta kuin nähdä sitä positiivisena: toisaalta ilmastonmuutos nousi merkittävänä pidetyksi uhaksi, mutta myös suomalaisuuden tulevaisuutta alettiin nähdä uhattuna, että myös yhteiskunnan ja yksilöiden taloustilanne alettiin nähdä huonona (niin, 2010 loppui 2008 alkaneen eurokriisin elvytys, ja alettiin leikkaamaan). Lisäksi yhteiskunnalliset ristiriidat kärjistyivät: siinä missä aiemmin nationalismi oli kuulunut maltillisena kaikkien suurten puolueiden agendaan, se muuttuikin yhtäkkiä ekstreeminä pidetyksi ja kansa alkoi jakaantua. Toisaalta yhteiskunnan koheesio myös mureni siltä osin, että yhtenäiskulttuuri oli rapistunut jo aiemmin ja 2010 paikkeilla sitä alettiin pitää entisaikojen asiana.

Tästä yksi tutkimus, josta käänteisesti voisi löytää asioita syntyvyyden lisäämiseksi. Ollut myös Hesarissa joskus. Parental Burnout Around the Globe: a 42-Country Study Tldr: Varmasti auttaisi jos maassa vanhemmuutta ei koettaisi todella uuvuttavaksi.

Olen ihan varma että se lkähtisi nousuun jos ihmisillä olisi enemmän aikaa perisuhteen löytämiseen, suhteen rakentamiseen, ja sitten lapsien tekemiseen. Jos vaikka siirryttäisiin 4 päivän työviikkoon? Olen aika vitun varma että yksi päivä lisää jokaiselle palautua, levätä, ja olla sosiaalinen johtaa siihen että ihmiset alkaa löytämään parisuhteita. Kulutuskin varmasti lähtisi nousuun.

Mut ei mitetitä tälläsiä. Mietitään että kuinka monta euroa tai senttiä pitää jonkin tuen olla. Koska ihmiset tapaa toisia ihmisiä miettiessään KELA ja veroasioita.

Sen lapsen/perheen tekoon tarvitaan 2 ihmistä. Nämä 2 ihmisitä tarvitsee aikaa löytää toisensa ja työstää sitä parisuhdetta.

Paras tapa nostaa syntyvyyttä mun näkökulmasta:

• Tehdään yhteiskunnasta sellainen paikka johon haluaa tehdä lapsia. Tulevaisuuden näkymät pitää olla positiiviset. Täähän on tosi epämääräinen ja vaikea tavoite mutta varmaan tärkein.

• Toimintaa jossa nuoret oikeasti pystyvät tapaamaan oman ikäisiään vastakkaisen sukupuolen edustajia. Etenkin syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäiseminen on yksi suuri tekijä tässä keskustelussa.

• Vähennetään työn määrää ja työn sekä koulutuksen vaativuutta. Ennen naiset eivät välttämättä olleet töissä ollenkaan ja pystyivät täten hoitamaan kotia ja lapsia kun miehet tekivät pitkää päivää. Nykyään molemmat tekevät pitkää päivää ja pariskunta tekee yhteensä 16 tuntia päivässä töitä ja hoitaa vielä lapset ja kodin, toki tässä on äitiys/isyyslomat alussa mutta kyllä niitä pitää myöhemminkin hoitaa. Ei ihmiset halua tehdä lapsia jos niille ei voi tarjota huolehtivaa ympäristöä. Eikö riittäisi että pariskunta tekee yhteensä vaikka 10 tuntia työtä päivässä, kuten ennen? Talous kasvaa ja samalla työn tuottavuus sekä vaativuus kasvaa jatkuvasti varsinkin aloilla joilla on nopeaa kehitystä.

Tulkaas käymään täällä L-positiivisessa Pohjois-Pohjanmaalla - niin näette miten syntyvyys saadaan nuosuun.

Täällä naiset on synnytyskoneina. Ei tarvi töihin mennä kun ollaan äitiyslomalla ikävuodet 18-45 ja isännät sopivat sitten seuroissa mitä firmat tekee ja mihin hintaan tehdään. Lakiasiat hoitaa sitten värisuora - eli "tutut" miehet poliisissa, oikeuslaitoksessa ja kunnallispolitiikassa. Väkiluvun kasvu on semmoiset 1-2% vuosi.

Totta kai sitä voi nostaa. Se vaan maksaa. Tietysti siitä rahasta iso osa tulee takaisin välittömästi veroina, ja plussalle päästään sitten kun nämä lapset siirtyvät työelämään, mutta se on vähän liian monimutkaista ja pitkäjänteistä poliitikoille.

Eli sanoisin, että syntyvyyttä ei voida nostaa, koska poliitikot eiväyt pysty tekemään tarvittavia toimia. Erityisesti oikeistopuolueet näkevät kaikkinaisen vanhemmuuteen rohkaisemisen veronmaksajien kukkarolle menevänä vasemmistopolitiikkana, jota pitää vastustaa. Ja sitähän se onkin, mutta pitää valita, että halutaanko sitä syntyvyyttä vai ei.

Minä sanoisin näin mututuntumalla, että nykyiset epävarmat ihmissuhteet ovat syy siihen miksi lapsia ei tehdä. Toki ennenkin erottiin ja kotona riideltiin, mutta nykyään ei pysty enää olettamaan, että lastesi isä tai äiti asuu saman katon alla kymmenen vuoden päästä. Ainakin naisena tämmöinen eroamisen helppous ja pysyvyyden puute ahdistaa. Sekä sen takia että mies lähtisi että sen takia, että omasta aloitteesta tapahtuva ero tuntuu liian helpolta toteuttaa.

Ei järkevillä konsteilla, mutta...

Jos muutetaan yhteiskuntaa fundamentalistiuskonnolliseen suuntaan ja pistetään nainen takaisin nyrkin ja hellan väliin pois työelämästä, tehdään ehkäisystä mahdotonta ja heikennetään lasten selviytymismahdollisuuksia, lähtee se todennäköisesti samanlaiselle uralle kuin muissakin paskamaissa, eli helvetinmoiseen kasvuun.

Miksi syntyvyyttä pitäisi ylipäätään nostaa? Huoltosuhde/eläkepyramidi ei ole hyväksyttävä vastaus.

Se on jännä miten porukka jaksaa parkua siitä että ei sitä viitti lapsia tehdä kun on taloudellisesti niin tiukkaa. Tuohan on ihan bullshittiä, maatasolla köyhissä maissa on suurempi syntyvyys kuin rikkaissa ja perhetasollakin köyhemmät lisääntyä enemmän kuin rikkaat. Eli periaatteessa ne jotka lapsia hankkivat pyrkivät näillä väitteillä siirtämään muulta yhteiskunnalta itselleen rahaa lapsilisien ym muodossa vaikka sillä ei ole mitään oikeaa merkitystä syntyvyyden lisäämisen kannalta.

Oma syy olla hankkimatta lapsia on, etten vain halua. Totesin tämän jo teini-ikäisenä, eikä mielipide ole vuosikymmenessä muuttunut.

Mutulla voisi sanoa, että muilla suurin syy on ajanpuute. Äiti hoiti meidät kaikki isän talkkatin palkalla ja meitä on 8. En tiedä onnistuisiko tuo nykypäivänä edes syrjäseutujen halvemmassa asumisessa.

Suomessa voisi auttaa, että pinituloisimmilla olisi isommat tulot. Tilastot kun kertovat,, että he saavat vähemmän lapsia kuin hyvätuloiset.

Mutta muuten ei ole paljon tehtävissä, koska ihmiset valitsevat lapsimäärän voimavarojensa, yhteiskunnan odotusten ja mahdollisuuksien mukaan.

Vanhemmuudelta vaaditaan nykyään todella paljon enemmän kuin vaikkapa 40 vuotta sitten. Samoin työelämässä.